Herkkyys ei ole heikkoutta – tarvitsemme sitä tähän maailmaan
Ymmärrys hermoston kuormittumisen vaikutuksista hyvinvoinnille on kasvanut, mutta tiedon soveltaminen käytäntöön ottaa aikaa. Tiedämme, että hermoston toimintaan liittyy huomattavia yksilöllisiä eroja. Mutta kenen hermoston ehdoilla tätä elämää tulisi elää? Vaikka jokaisella on oikeus elää omanlaistansa elämää, kysymys on todellisuudessa hyvin ajankohtainen. Aivan vasta kuulin keskustelun, jossa väitettiin, että herkkyys ei kuulu työpaikoille. Tämä särähti korvaani, mutta ymmärsin, että se on ollut pitkään monen todellisuutta.
En enää peitä herkkyyttäni, mutta en sitä myöskään erityisemmin korosta. Se on minulle tapa olla maailmassa ja oman seikkailuni lähde. Herkkänä luulin pitkään, että ominaisuudessani on jotain väärää, ja että minun pitäisi pystyä samaan kovaan tapaan olla maailmassa, mitä näin ympärilläni. Onnekseni kuitenkin uskomukseni osoittautui vääräksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kun uuvuin pyrkimyksessäni yrittää elää muiden tapaan. Miellyttämisen tie tuli vastaan jo nuorena, ja onnekseni, sillä muutenhan olisin yrittänyt liian pitkään ja liian paljon sopeuttaa omaa elämääni muiden tahtiin.
Mitä on olla herkkä?
Tunnetuimpiin herkkyyden määritelmiin kuuluu Elaine N. Aronin määritelmä erityisherkkyydestä. Sen mukaan erityisherkkyys on synnynnäinen persoonallisuuden ja temperamentin ominaisuus, johon liittyy erityinen kyky empatiaan, emotionaalisuuteen ja ympäristön kokonaisvaltaiseen aistimiseen sekä asioiden syvällinen prosessointi ja liiallisten ärsykkeiden aiheuttama väsymys (Aron 2013, 16–20). Herkkyyttä on monenlaista ja se voi ilmetä eri asioissa, joten kaikki herkät eivät mahdu yhteen muottiin. Jos ensimmäisellä herkkyys ilmenee vaatelapun pistelynä ihoa vasten, toinen aistii ympäristöään selvästi, mutta kolmannelle herkkyys merkitsee voimakasta tunne-elämää.
Herkkyys nähdään usein yksilön haasteena, vaikka todellisuudessa haaste on rakenteissa ja normeissa, joissa herkkyyttä pidetään heikkoutena. Valtarakenteet ovat muodostuneet kovuutta ja tehokkuutta ihannoivan arvomaailman pohjalta. Elämismaailmamme on kuitenkin huomattavasti moninaisempi ilmiö ja herkkyyttä tulisi käsitellä osana tätä moninaisuutta. Sen ymmärtäminen avaa mahdollisuuden kulttuurimme kehittymiselle ja kasvulle.
Herkkä uupuu sopeutuessaan ympäristöön
Psyykkiseen kuormittuneisuuteen liittyvät työkykyhaasteet ovat olleet esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa jo pitkään. Herkkyyteen liittyvien vahvuuksien ja sopivien toimintatapojen tunnistaminen onkin edellytys herkkien työhyvinvoinnin lisääntymiselle. Työtehoa lisäävien mittarien ja kasvavien vaatimusten sijaan tunnolliset herkät tarvitsevat ohjausta lempeämpään työtapaan. Niin kauan kuin tätä ohjausta ei tule ulkoapäin, on herkän otettava ohjat omiin käsiinsä. Herkkä, jos kuka, pystyy muuttamaan omaa toimintaansa. Heillä on kyky kääntyä itseensä ja kasvattaa itsetuntemustaan.
Herkkyyttä ei tule katsoa häiriönä tai heikkoutena. Sen sijaan tarvitsemme herkkyyttä tähän maailmaan. Herkkä tekee tarkkoja havaintoja ympäristöstään ja on siten valtava tiedon resurssi hyvinvoinnin edistämiseksi työpaikoilla ja muissa toimintaympäristöissään. Heillä on usein myös taito kohdata muita ihmisiä taitavasti. Kuitenkin työpaikoilla herkkään ja asioihin reagoivaan voidaan suhtautua kyseenalaistavasti. Herkän tekemät tarkat huomiot voivat vaikuttaa ei-herkästä turhanpäiväisiltä. Ehkä siksi, että heidän pitäisi muuttaa käyttäytymistään herkkien suuntaan, mikä vaatisi ponnisteluja. Mutta huomaavatko ei-herkät ajatella, kuinka paljon herkkä käyttää voimiaan sopeuttaessaan itseään ei-herkän ilmapiiriin ja toimintaan?
Yhteisö vahvistuu, kun herkkyys saa tilaa
Herkkyyden kokemus voi joskus johtaa ulkopuolisuuden tunteeseen työelämässä. Mutta tämäkään ei ole merkki heikkoudesta, vaan usein osoitus kyvystä havainnoida ilmapiiriä ja sen vaatimuksia tarkasti. Kun ympäristö on hyvin tiukka tai kuormittava, kaikilla ei ole riittävää psykologista turvaa tuoda itseään esiin. Samalla tällainen ilmapiiri voi rajoittaa myös koko työyhteisön oppimista ja kehittymistä. Toivon, että jokainen herkkä löytää sisältänsä voiman, jolla voi vaikuttaa ympäristöönsä sitä pehmentäen.
Herkkyys sisältää monia arvokkaita ulottuvuuksia, jotka jäävät helposti hyödyntämättä. Siksi on tärkeää tarkastella sopeutumista kaksisuuntaisena: yksilön lisäksi myös rakenteet, toimintatavat ja vuorovaikutuskulttuuri voivat joustaa. Näin voidaan luoda ympäristöjä, joissa erilaiset vahvuudet pääsevät paremmin esiin ja koko yhteisö vahvistuu.
7.2.2026 Saara Eskelinen
Lähde: Aron, Elaine N., 2013: Erityisherkkä ihminen. Alkuperäisteos The highly sensitive person: How to thrive when the world overwhelms you (1999), suomentanut S. Linteri. Helsinki: Nemo.