Addikti on jäänyt vaille emotionaalista hoivaa
Tunnetason kärsimys altistaa addiktiolle, jonka avulla ihminen yrittää tyydyttää läheisyyden kaipuuta ja tarvetta tulla hoivatuksi. Kun riippuvuuden kohde tuottaa mielihyvää, lujittaa se riippuvuussuhdetta ja luo hallinnan tunteen ikävien tunteiden kontrolloimiseksi erityisesti silloin, kun henkilö on jäänyt vaille riittävän rakastavaa vuorovaikutussuhdetta. Vaikeat tunteet väistyvät hetkellisesti, kun riippuvuuden kohde tuo mielihyvän tunteen niiden tilalle. Emotionaalisen kivun loitolla pitäminen on ennakoitavissa, kun se korvataan aineellisella korvikkeella tai mielihyvän kokemisella jonkin addiktiivisen toiminnan kautta.
Addikti on jäänyt vaille emotionaalista hoivaa, jonka tilalle riippuvuus kehittyy. Surua tuntiessaan hän ei ole oppinut luottamaan toisiin ihmisiin saadakseen lohdutusta tai ei ole löytänyt korkeampaa voimaa, jonka puoleen kääntyä, vaan hän turvautuu aineeseen tai tapahtumaan, jotka muuttavat surun tunteen hetkeksi mielihyvän kokemiseen, transsiin.
Valheellinen, hetkellinen mielihyvän tunne ei kuitenkaan kestä kauaa, jolloin häpeän ja syyllisyyden tunteet voimistuvat ja pahoinvointi kasvaa ihmisen sisällä, mikä puolestaan lisää addiktiivista käyttäytymistä pakonomaisten ajatusten ottaessa valtaa ihmisen mielessä, aiheuttaen yllykkeen pakonomaiseen toimintaan.
Addikti alkaa sisäiseen taisteluun itsensä kanssa tai tarkemmin kuvattuna addiktoituneen puolensa kanssa, joka on sairastunut osa minuudesta. Tätä kutsutaan riippuvuuspersoonallisuudeksi, joka syntyy riippuvuuden aluksi muodostaen suhteen riippuvuuden objektiin. Riippuvuuspersoonallisuus on hyvin ovela, houkutteleva ja vakuuttelee riippuvuuden olevan hyväksyttyä kivun ilmaantuessa.
Ihmiselle syntyy sairauden myötä riippuvuuspersoonallisuus, jota ei ole ollut ennen riippuvuuden kehittymistä.
Riippuvuudet muokkaavat persoonaa pysyvästi. Ne alkavat siitä, kun helpotusta etsitään harhasta, jotta epämiellyttäviä tunteita, tai tilanteita ei tarvitse kohdata. Addiktiivinen toiminta aiheuttaa lisää kipua, joka ajaa uudelleen addiktiiviseen käyttäytymiseen. Pakkomielteinen halu ja ajatukset ajavat ihmisen toteuttamaan addiktiivista yllykettä.
Ensimmäisen vaiheen tärkein kohta onkin addiktiivisen persoonallisuuden syntyminen, jossa riippuvuus muuttaa addiktoituvan ihmisen minuuden osaa vakiinnuttamalla riippuvuuspersoonallisuuden. Addiktin toteuttaessa addiktiivisia yllykkeitä, hänestä tulee itsekeskeisempi ja etäisempi suhteessa toisiin ihmisiin. Häpeä ja syyllisyys kasvavat sen myötä, mitä enemmän addiktoitunut tuntee tarvetta perustella addiktiivista käytöstään. Hän etsii mielenrauhaa ja onnellisuutta, mutta etääntyy itsestään ja toisistaan, eikä ymmärrä, että kipu syntyy addiktiivisen yllykkeen toteuttamisesta. Kivun kasvaessa addikti menee yhä syvemmälle addiktiiviseen prosessiin.
Addikti kieltäytyy todellisuudesta ja tuntemastaan kontrollin menetyksestä. Sisäiset yhteenotot minän ja addiktin välillä aiheuttavat toistuvasti kontrollin menetyksen, jolloin riippuvuuspersoonallisuus ottaa kontrollin yhä syvemmin itselleen ja vahvistuu. Jokaisen tappion myötä omanarvontunto heikkenee.
Se, miten riippuvuus näkyy ulospäin, on addiktin käytös. Pakonomainen tuhlaaminen, syöminen, porno, liiallinen alkoholin käyttö tai muu elämää haittaava käytös muuttuvat säännöllisiksi, kun riippuvuuspersoona on kehittynyt. Sisäinen kontrolli on hävinnyt, ja toisessa vaiheessa myös käyttäytymisen hallinta vähitellen häviää. Addikti on yhä enemmän pakonomaisesti kiinni tarvitsemassaan aineessa tai toiminnassa, mikä saa muutkin huomaamaan addiktin läsnäolon. Ensimmäisessä vaiheessa addikti pystyy käyttäytymään sosiaalisesti hyväksyttävissä rajoissa, mutta toisessa vaiheessa riippuvuus kehittyy ja addiktin käytös on yhä hallitsemattomampaa.
Kolmannessa vaiheessa riippuvuus on onnistunut tavoitteessaan aiheuttaa kipua, pelkoa ja häpeää. Viha ja yksinäisyys kasvavat siinä määrin, että elämä tuntuu romahtavan stressin vaikutuksesta, jonka addiktiivinen toiminta on saanut aikaan. Riippuvuus on yksi eniten stressiä aiheuttava sairaus, eikä kukaan kestä sitä loputtomasti. Persoonallisuudessa alkaa tapahtua hajoamista monella eri osa-alueella, jolloin addikti alkaa käyttäytyä tavalla, joka pelottaa häntä itseäänkin. Käyttäytyminen on äärimmäisyyksiin menevää ja riskialtista. Addiktit testaavat ympärillä olevien rajoja, joka aiheuttaa ongelmia työpaikoilla, perheissä ja ihmissuhteissa. Käyttäytyminen on siinä määrin hallitsematonta, että addikti rikkoo lakia hakiessaan lisää jännitystä elämäänsä.
Kipu ajaa muutokseen, joka on toipumisen tie
Koska riippuvuus on vaikea sairaus ja kamppailut addiktia vastaan uuvuttavat, toipuminen edellyttää antautumista taistelun sijaan. On hyväksyttävä, että yksin ei voi kukistaa addiktiosairautta, vaan toipuminen ja sen aloittamiseen tarvittava voima, tulevat toisilta saadun tuen avulla. Minuuden tulee uusiutua ja olla itselleen merkityksellinen, ja sen myötä syntyy yhteys toisiin ihmisiin ja hengellisiin periaatteisiin. Kun addiktiivinen harha hetkeksi romahtaa, ihminen ei enää jaksa yksin eteenpäin, vaan lähtee hakemaan apua. Kipu ajaa muutokseen, joka on toipumisen tie. Toipuva tarvitsee ympärilleen rakastavia ihmisiä ja ystäviä, joilta saa ymmärrystä prosessin aikana. Toipumisen ja uusiutumisen siemen on jokaisen sisällä, mutta lisäksi tarvitaan kahdentoista askeleen ohjelma, jossa oma kipu saa tulla näkyväksi ja hoivatuksi.
Ihminen on mielihyvän ja vallanhimoinen. Valtaa ja hetkellistä mielihyvää etsiessään voi elämän arvot rakentua niin, että vallasta tai mammonasta tulee mittari omanarvontunnolle. Ihmiset etsivät mielihyvän tuomaa hurmosta, jonka avulla ahdistuksen ja kivun vältteleminen onnistuu. Objektit, jotka tuovat mielialan muutoksen ja ovat ennakoitavissa ja hallittavissa kivun välttämiseksi, muodostuvat juuri riippuvuudeksi välttelevän käytöksen seurauksena.
Kirsikka Kinnunen